Paimion kaupunki

Paimio on vireä maaseutukaupunki Varsinais-Suomessa, Turun ja Salon puolessa välissä. Matkailijalle Paimio tarjoaa monia elämyksiä, esimerkiksi Alvar Aallon suunnitteleman Paimion sairaalan sekä jokilaakson, joka on nimetty myös kansalliseksi kulttuurimaisemaksi.

Tietoa Paimion kaupungista

Perustettu	1997
Väestö	9 890 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	240,28 km2
Maapinta-ala	238,71 km2
Vesipinta-ala	1,57 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	41 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	18,75 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,50 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Jari Jussinmäki
Kotisivut	www.paimio.fi
Sähköposti	paimionkaupunki@paimio.fi

Paimion sijainti

Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta

Paimion historia

Ihmiset saapuivat jääkauden jälkeen

Paimion alueella on ollut asutusta jo tuhansia vuosia. Alue paljastui jääkauden jälkeen veden alta maankohoamisprosessissa, joka jatkuu hidastuneena vielä nykyäänkin. Asutus levisi maankohoamisen etenemisen yhteydessä, kun ensiksi veden alta paljastuivat korkeimmat mäet ja harjanteet.

Kivikauden ihmiset elivät metsästyksellä ja keräilyllä käyttäen pääasiassa kivestä valmistettuja työkaluja. Kivikausi jaetaan vanhempaan, mesoliittisen vaiheeseen ja nuorempaan eli neoliittiseen vaiheeseen.

Kivikauden asumukset tehtiin veden ääreen

Varsinaisia mesoliittisen ajan asuinpaikkoja Paimion alueelta ei ole löydetty, mutta siihen aikaan ajoitetut esinelöydöt kertovat ihmisten ainakin käyneen täällä, kenties saalistamassa rannikon saaristossa.

Neoliittisen kivikauden katsotaan Suomessa alkaneen keramiikan käyttöön ottamisesta noin 5 000 eKr. Neoliittisen kauden asuinpaikkoja tunnetaan Paimiossa tällä hetkellä 11. Ne sijoittuvat harjualueelle, joka oli paljastunut veden alta ja kuivunut asuinkelpoiseksi.

Asumukset sijaitsivat yleisimmin etelärinteillä hiekkaisessa maastossa ja lähellä vettä. Nykyään nämä paikat ovat melko kaukana vedestä, mutta asuttamisen aikoihin ranta oli vain muutaman kymmenen metrin päässä.

Hautaröykkiöt kertovat pronssikauden tavoista

Kivikauden ihmisen elämäntyyli ei muokannut ympäröivää maastoa kovin paljon, vaan silloisen asutuksen olemassaolo näkyy nykyään ainoastaan asuinpainanteina ja pyyntikuoppapainanteina. Ihmisten elämästä kertovat kuitenkin sekä esinelöydöt että nykyisen maanpinnan alle jääneet asutuksen merkit. Maasta voi paljastua esimerkiksi lieden jäänteitä tai hautauksia.

Pronssikaudella ihmiset muokkasivat ympäristöään enemmän. He muun muassa rakensivat hautamuistomerkeiksi kiviröykkiöitä, joita tunnetaan Paimion alueelta noin 40. Osa röykkiöistä on säilynyt melko huonosti, sillä niitä on aikojen kuluessa kaiveltu muun muassa aarteen löytymisen toivossa.

Osa on kuitenkin lähes alkuperäisessä asussaan, ja niissä tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastavat uutta tietoa pronssikautisesta elämästä. Röykkiöistä on löydetty muun muassa pronssiesineitä sekä palaneita luita, jotka kertovat polttohautauksen käytöstä.

Rautakauden ihminen eli metsästyksellä ja maanviljelyllä

Rautakaudella ihmisten elinkeinoksi oli jo vakiintunut maatalous metsästyksen rinnalle. Maatalous vaati vakiintuneempaa elämäntyyliä. Syntyi tarve puolustaa omia maita, joten perustettiin tähystys- ja puolustautumispaikkoja. Tällaisia ovat niin sanotut linnavuoret, joita Paimion alueelta tunnetaan viisi.

Rautakaudella oli käytössä useita eri hautaustapoja. Paimion alueelta tunnetaan 11 erillistä kalmistoaluetta. Rautakauden muistoja maastossa ovat myös uhrikivet eli kuppikivet. Ne ovat yleensä isohkoja maakiviä tai kallion paljastumia, joihin on kaiverrettu yksi tai useampi pieni syvennys eli kuppi.